Adya-tokotähti

Adya aloitti upeasti Anniinan kanssa tokouransa, ja korkkasi aloluokassa ykköstuloksen. Pisteitä keräytyi 169, ja sijoitus oli toinen. Harmittavasti en päässyt näkemään kisoja, kun samaan aikaan itse kirmailin agilitya poikien kera. Jatkoa tälle parivaljakolle varmasti seuraa, joten sitä sitten livenä seuraamaan. Ja toivottavasti myös Pren hyvin alkanut tokoura piristyy ajan myötä, jotta itsekin pääsisimme jälleen kisakentille. Paljon onnea Ankku ja Adi-pampula! Olen ylpeä teistä :)

Pentuaikaa

Pentujen kanssa aika hurahtaa nopeasti. Manta on ollut erinomaisen lempeä ja kärsivällinen emä ja hoitanut pentunsa hyvin. Ainoa vahdittava asia on ollut se, että imettäessä helposti pentu jää emonsa alle, ja jostain syystä emo ei tajua siirtyä. Niinpä kasvattajana olen saanut valvoa nyt pian pari viikkoa öisin jokaista syöttökertaa. Näin ollen olen ollut aika väsynyt, enkä vielä ole ottanut liiemmilti yhteyttä pentukyselijöihin. Toivon siisn malttia ja pyydän anteeksi, että en ole kyennyt vielä tässä vaiheessa keskittymään kyselyihin. Yhdenkään pennun kotia ei vielä ole täysin sovittu, mutta muutamaa alustavaa kotia olen mielessäni pyöritellyt. Pitää vielä odotella, että näkee pentujen temperamentin kehittyvän, jotta osaisi kasvattajana sitten yhdistää oikeanlaiset omistajat jokaiselle pennulle. Nartut toivottavasti ainakin jäävät tähän Joensuun alueelle.

Pennut tapailevat jo kävelyaskelia, ovat aika äänekkäitä ja viime yönä olin kuulevinani ensimmäisen pienen haukahduksen. Suloisia tapauksia, kertakaikkiaan, kovasti tekisi mieli pitää yksi kotosalla, mutta luultavasti tällä erää ei kotiin jää pentusta kasvamaan.

Pojat ovat olleet vielä pois kotoa, koska valvominen on vienyt veronsa. Ihana Pia-naapuri on auttanut paljon ja lomittanut minua niin, että olen Pian koiran Murun ja omien poikien kanssa päässyt käymään maastossa lähes päivittäin. Nyt alkaa jo näyttää lupaavalta, ja ehkä parin päivän päästä voi jo turvallisin mielin jättää emoakin pentujen kanssa keskenään, ja itsekin siirtyä nukkumaan pentulaatikon vierestä makuuhuoneeseen, hieman rauhallisempiin olosuhteisiin.
Poikien kanssa käytiin Helatorstaina Lieksassa agilityssa. Kumpikin otti kolme starttia, ja olin todella tyytyväinen suorituksiin, vaikka Shantilla harmillisesti yksi hylkäävä virhe jokaisella radalla. Nollat olivat lähellä ja Shantilla oli hyvä vauhti. Pre onnistui yhdellä yliaikanollalla, ja sijoittui kakkoseksi. Yksi rata oli Prellä loppusuoraa vaille nolla, ja ihan kivalla sykkeellä, mutta jostain syystä Pre ajautui hyppäämään renkaan välistä, mikä oli todella kummallinen virhe pojalle. Ensimmäisellä radalla Pre roiskaisi yhden ylimääräisen hypyn. Oli silti huippuhauskaa, ja liikuttavinta oli ihastuttavan tuomarin puhuttelu ratojen jälkeen. Hän etsi minut ihmisjoukosta ja sanoi ihailevansa meidän toimintaa, ja totesi, että hänen radat ovat äärimmäisen haastavat suorittaa meidän tekniikalla, ja hän ihmettelee, miten me onnistuimme siinä kerta toisensa jälkeen. Kyyneleet nousivat minun (aurinkolasien verhoamiin) silmiin, ja olin aivan äärimmäisen koskettunut ja otettu moisesta lämmöstä ja kannustuksesta. Sitä aivan turhaan tulee aina vahingossa verrattua omaa suoritusta muihin, eikä ehkä sitten osaa antaa itselle armoa siitä, että kävellen radan suorittaminen ja kooikerin etäohjaus on kuitenkin aika haasteellista. Riemukasta matkassa oli myös se, että ihana Tico sai nollavoiton ja avasi sertikellon. Toivottavasti saamme monta kesäistä matkaa Katin ja Ticon kanssa tämän ihanan harrastuksen parissa.

Seuraavassa muutamia kuvia pennuista:
Taikaviitta (nimi tuli siitä, kun katsottiin syntyessä että tuleeko mantteli-pentu ja huudahtin, että eikun jokin viitta sillä on)

Jälkivalio (viimeisenä syntynyt, siirtyi välittömästi tehokkaasti nisälle, kun muut haahuilivat pidemmän ajan)

Manteli (nimi tuli Mantteli-värityksestä, joka oli kuitenkin sen verran tylsä, että muuntui Manteliksi)

Valkolakki-Kipa (ei oikeasti ole valkoinen lakki, vaan tumma, Kipa-tyyppinen lakki pään päällä)

Rosah eli Roo (täydellisen symmetrinen Rorschachin mustetahratestin-tyyppinen kuvio selässä)

ja aina vilkas Hertan-Terttu (Ullan mielestä jo syntyessään täpäkkä Terttu, johon lisäsin eteen Preetyn työnimen Hjärtanin eli Hertan. Tyttö syntyi ensimmäsenä, roikkui kiljuen pää alaspäin napanuorassa, joka oli vielä Mantassa kiinni)

Emä ja tytär

Pentuja kasassa

Ensimmäiset päivät

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet oikein hyvin. Manta on esimerkillinen emo ja hoitaa säntillisesti kaikki hoitotoimet, kasvattajan puuttumista asioihin ei ole lainkaan tarvittu. Pentujen painot ovat kehittyneet hyvin ja ne ovat perin terhakoita ja suloisia otuksia. Synnytyksen jälkeen Manta ja pennut lepäilivät rauhassa lopppuyön ja aamupäivän. Ulla lähti perheensä pariin tiistaina, ja yöllä alkoikin tapahtumaan. Useampi pentu äänteli, eikä tietenkään yhtä aikaa, vaan peräkanaa, joten yö meni valvoessa ja koliikkia ihmetellessä. Jossain vaiheessa yöllä piti jo soittaa Liisalle, kun huoletti pennun pitkäkestoinen ääntely. Ihana, rakas Liisa antoi keskellä yötä oivia neuvoja aloittelevalle kasvattajalle ja rauhoitteli mieltä. Kiitos vielä kertaalleen Liisa avusta ja kannustuksesta. Viime yö meni niin ikään laatikon vierellä patjalla, tällä kertaa Mantalle seuraa pitäen. Mantaa vikisytti ja illalla piti vähän petailla. Nähtävästi kyseessä oli jälkisupistukset, joiden pitäisi helpottaa pian. Tänään on Manta jo tullut vapaa-ehtoisesti nopeasti pois pentulaatikosta, mutta aika nopeasti siirtyy sinne takaisin hoivaamaan pentujansa. Lenkkeily korttelin ympäri käy kuitenkin hyvin, ja Manta malttaa lähteä ulos aika mukavasti. Tässä vaiheessa pitää kyllä lähettää paljon kiitoksia sekä Mantan omistajalle Ullalle, joka on ollut ihana apu ja loistava Doula sekä aivan täysillä mukana pennutushuommassa. Lisäksi Pirjo, Tiina, Liisa ja Saija-kasvattajat ovat olleet erinomaisena puhelintukena, kyllä on hyvä aloitella kasvatustyötä kun on niin vankka tukipiiri ympärillä. Monien kasvattajien kanssa on myös käyty keskusteluja facebookissa ja muuten chataten, ihan uskomattoman hieno on kooi-väen tuki, ihan liikuttavaa ja hurjan kannustavaa. Syvät ja nöyrät kiitokset myös maailman parhaalle naapurille Pialle, joka tulee aamuisin paikalle ja on kaikin puolin apuna ja tukena sekä nauttii täysillä mukana tästä pentueesta. Pennunkyselijöitä on ollut huikean paljon, ja harmittaa jo etukäteen että mitenkään ei kuudesta riitä kaikille. Kuudesta riittää kuitenkin jopa kuudelle, joten siinä mielessä pitää olla hyvin tyytyväinen, ja toivoa, että kaikki etenee hyvin ja pennut pääsevät kehittymään ja sitten muuttamaan uusiin koteihinsa kesä-heinäkuun vaihteessa. Vielä ei pentujen koteja ole laitettu lukkoon, vaan katsellaan nyt kehitystä ja temperamenttien esiintuloa rauhassa. Itse olen sen verran väsynyt kolmen valvotun yön jälkeen, että en vielä ole ottanut liimmälti kyselijöihin yhteyttä, toivon että te kyselijät ymmärrätte ja jaksatte odotella vielä tovin.

PREMA!

Prema-litter was born 7.5.2012, 4 males, 2 females ********************************************************************************************************************* Prema-pentue syntyi mukavissa merkeissä 7.5.2012. Tuloksena oli 4 urosta ja kaksi narttua, ja Mantan emonvaistot olivat välittömät ja rouva on pitänyt esimerkillistä huolta pentueestaan. Pennut ovat virkeitä, syövät hyvin ja liikuskelevat laatikossa. Harmillisesti yksi pentu siirtyi välittömästi synnyttyään sateenkaarille, ja pikku-uros oli luultavasti jäänyt kohdussa muita vähäisemmälle ravinnolle. Painoa tällä pennulla oli syntyessään vain 77 grammaa. Muut pennut onneksi olivat oikein hyvänpainoisia. Yhdellä uroksella on vaalea naama ja värittyneet korvat, muilla on piirrot ja enemmän tai vähemmän väriä myös rungossa. 1. Narttu, vaalea 207gr, 2. Uros mantteli 221gr "Mantteli", (3. pikku-uros 77gr), 3. Uros, valkopää 199gr "Valkolakki-Kipa", 4. Narttu, tumma 235gr, 5. Uros puolimantteli 213gr "Taikaviitta", 6. Uros ohutpiirto 231gr "Jälkivalio"

Odottavan aika on ...

Mantula on kotiutunut erinomaisesti ja on laumassa tyytyväisenä. Olo on jo tukala ja hereillä ollessa läähätyttää, mutta muuten vointi on erinomainen, portaita jaksaa kävellä ulos ja ruoka maittaa. Lämpöä ollaan mittailtu jo useampi päivä, vaan vielä huitelevat 37.5., joten vuorokauteen tuskin synnytystä tapahtuu. Tässäpä rouvan kuvia viime päiviltä:

58vrk

59vrk

60vrk Torstaina uskaltaudin jättämään Mantulan ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa itsekseen, ja kävimme kokeilemassa agitreeniä. Ratana oli Suomalaisen Jarin viikonlopun koulutusrata, joka oli aika haasteellinen. Prellä rata meni pätkissä, välillä ihmetelleen. Shanti liisi aika taitavasti, vaikka piti korjailuja tehdä. Olen kovin tyytyväinen molempiin poikiin, mutta tällaisella pidemmällä radalla tulee selvästi taito-ja itsevarmuuserot näkyviin. Shanti oli kuin kotonaan haasteellisessa treenissä, Prelle oli hippusen liian vaikea. Kuva lainattu Kaisan koikkereitten Akun ja Ellan treeniblogista:

Treenin jäkeen pojat pääsivät kirmailemaan Netta-villiksen kanssa jäähdyttelylenkin, ja voi kun kolmikolla oli mukavaa. Kotona odotteli rauhallinen Mantu, ja toivottavasti rouva ei ollut kovinkaan äänekkäästi ollut kotosalla. Pia oli onneksi käynyt välillä tarkastamassa tilanteen ja pisuttamassa Mantan. Adya on hoidossa naapurissa, kun tähän kotiin ei sitä tällä kertaa voitu ottaa. Eilen pojat ja Muru pääsivät kuitekin Jaamankankaan lenkille Adi-pampulan kanssa. Siitä kuvasia tarjolla vähän myöhemmin.

Kuvia viime päiviltä/ Recent photographs

Valokuvia/Pics: 55 vrk /55 days pregnant

56 vrk/ 56 days pregnant

Pentulaatikossa 57 vrk/ at the pup-box, 57 days pregnant

Nyt rouva majailee pääsääntöisesti pentulaatikossaan lepäillen.