VHNK Kampioenschapsclubmatch 2012

Clubwinner 2012: C.I.B., FI, EE, SE ch Callitris Girello Erminia "Shanti" and BOS Crunchroft Justified of Valleyrise "Libby"
Judges dhr. J. Andringa & Mw. den Bekker-Heijnen

Syksyistä eloa

Kesä alkaa olla takana päin ja syksy tuonut kauniin ruskansa Joensuuhun. Päivät ovat kuluneet lähinnä maastossa lenkkeillen, sienestäen ja agilitya harrastellen. Pojat aloittivat treenit eri ryhmissä, ja aion käydä seuramme uudella hienolla hallilla siten, että myös toinen pojista ja Aroona pääsevät treenailemaan ennen varsinaista treeniryhmää. Ihan mielenkiintoista ja uutta, että saa kuitenkin pienryhmässä keskittyä vain yhteen koiraan, tähän mennessä pojat ovat aina olleet samassa ryhmässä.

Norjan näyttelystä ei tullut erityistä menestystä, mutta näyttelyn yhteydessä olevassa aksakisasta toi Preeti tuliaisena kotiin ison Norjan hyppysertin. Tosi hieno saavutus, ja samalla ensimmäinen Preetin nolla kolmosluokasta. Ihan kreivin aikaan, suorastaan.

Aroona elelee edelleen kotona, ja toistaiseksi etenemme tällä kokoonpanolla. Pojilla on selvät roolit Roon elämässä, Shanti leikittää sisällä ja isä-Preeti ulkona. Paletti on saatu toimimaan nyt ihan kivasti, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kolme koiraa yhdelle henkilölle on hippusen liikaa. Joten tilanne voi vielä elää eteenpäin.

Aroona on kehittynyt mukavasti, pentuna se on todella helppo ja lunki, tyytyväien vähään, mutta silti reaktioissaan säpäkkä ja kehokoordinaatio on päivittäisten pitkien maastolenkkien ansiosta kehittynyt huimasti. Roo on viihtynyt mukana aksakentällä ja osaa suvereenisti hakea itsenäisesti putkia, niille voi tehdä vaikka mitä lähetyksiä, takaaleikkauksia ja hankalempiakin kulmia. Muuta ei aksan suhteen olla tehty, lähinnä keskitytään siihen, että trenipaikalla on kivaa, siellä tapaa mukavia ihmisiä ja joskus löytyy joku koirakin, johon voi tutustua treenien ohella. Aloitimme myös näyttelytreenit tällä viikolla, paikka jännitti kovasti, mutta selvittiin kuitenkin oikein hienosti. Roo on ollut myös hoidossa useammassa paikassa, tällä hetkellä tyttö on veljelläni, ja päässyt päiväksi eräopaskouluun, nuotion ääreen opettelemaan liharuokien tekoa. On kuulema ollut hyvin reipas eikä ole pelännyt erikoisemmin mitään. Lopuksi oli saanut herkutella loimulohella. Ai että miten mukava päivä, ja huomenna pääsee vielä uudestaan veljen matkaan mukaan.

Pentuesisarille kuuluu hyvää, Anilla ja Asa ovast saapumassa Hyvinkään erkkariin, joten tosi mukava nähdä heitä ja omistajiaan siellä! Lisäksi Preetin kasvattaja ja siskon omistaja tulevat Ruotsista, ja on kiva nähdä heitäkin, kuten tietysti kaikkia muita kooi-harrastajia paikan päällä. Näyttelyn jälkeen on jalostusneuvottelu, johon luonnollisesti osallistutaan. Koiria ei tällä kertaa ole minulla kehässä. Näyttelyn jälkeen sunnuntaina on sen sijaan kuusi agistarttia Pieksämäellä, ja siis molemmat pojat kirmaamassa.

Adyalla on harrastusrintamalla mennyt loistavasti, Anniina on tyytyväinen sekä tytön aksaamiseen että tokoiluun. Tokossa huikea kisaura sai ansaitun tuloksen viime viikonloppuna, ja vastedes tyttösen titteleihin voi liittä koulutustunnuksen TK2. Paljon onnea taitoparille!

Loppuvuoteen kuuluu lähinnä aksaharrastamista ja - kisoja ja Aroonan sosiaalistamistreenejä näyttelykoulutuksessa ja aksatreenien ohella. Käymme pyörähtämässä kahdesti ulkomailla, Hollannissa kooikereiden Clubshow:ssa, jossa mukana näillä näkymin on Shanti ja Adya, ja sitten Liettuassa joulukuussa kahdessa inttinäyttelyssä Shantin ja Preetin kera. Shanti on myös ilmoitettu tervehtimään Eeva Rautalaa Vuoden voittajaan Messariin. Viimeksi muutama vuosi sitten tuomari tykkäsi Shantista hurjan paljon, joten on jännä nähdä miten tänä vuonna käy.

ID-koulutusta 18.8. Kiteellä

Hajutunnistetyöskentely koiran kanssa Koira muistaa ja tunnistaa hajuja hyvin ja koiran nenätyöskentely on rodusta riippumatta koiralle luontaista, mielekästä ja aktivoivaa toimintaa. Koirat oppivat liittämään myönteisiä ja kielteisiä muis toja hajuihin liittyen jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa sikiökaudella. Hajuaisti onkin koiran vahvin ja merkittävin aisti. Koirayksilö voi muistaa noin 2000 erillistä hajua sekä näiden hajujen erilaisia yhdistelmiä. Jokaisella ihmisellä on sormenjäljen tapainen ominaishajutyyppi, ja koira kykenee erottelemaan eri ihmisten hajut toisistaan. Kuinka tätä taitoa ja luontaista ominaisuutta voi käyttää koiran kanssa työskenneltäessä, harrastettaessa tai aktivoidessa koiraa? Luento ”Hajutunnistetyöskentely koiran kanssa” kertoo vastauksen tähän. Luennolla tutustutaan hajutunnistetyöskentelyn perusteisiin, ihmisen ominaishajun jäljestämiseen, ominaishajun tunnistamisen kouluttamiseen, jäljestykseen ja käytännön toimintaan esimerkkikoirien avulla. Myös virkakoira, ID-saksanpaimenkoira Flickan työskentelee näytösluontoisesti. Ilkka Hormila on Hämeenlinnan poliisikoiralaitoksen opettaja ja tunnistuskoirayksikön (ID-yksikkö) esimies. Poliisikoiranohjaajana hän on toiminut lähes 40 vuotta ja hajuerottelutyöskentelyn kanssa jo 70-luvulta lähtien. Hän on kiertänyt kouluttamassa ja luennoimassa aiheeseen liittyen useissa maissa, ja hän on toiminut useana vuonna kutsuttuna erikoisasiantuntijana SWGDOG työryhmässä Yhdysvalloissa (Scientific Working Group on Dog and Orthogonal detector Guidelines). Paikka: Villa Taivaannasta, Loukunvaarantie 53, 82500 Kitee http://www.taivaannasta.com/ Hinta: 20e. Ajankohta: 18.8.2012, klo 9-14, paikalla lounastamismahdollisuus omakustanteisesti aamupäivän (2h) ja iltapäivän (2h) välissä. Villa taivaannastassa voi myös yöpyä, tiedustelut suoraan taivaannastan kotisivujen kautta, kohdasta ”yhteys” Järjestäjä: Suomen Kooikerhondje ry. Sitovat ilmoittautumiset info@featherfox.fi Ilmoittautumisen jälkeen saat maksuohjeet. Ilmoittautumisen yhteyteen kerro lounastatko paikan päällä erilliskustanteisesti. Tervetuloa!

Se on Mendikan!

Kennelnimi saapui Belgiasta. Jatkossa käytän siis kennelnimeä Mendikan.

Pennut muuttaneet

Pennut muuttaneet uusiin ihaniin koteihinsa. Roo vielä hakee paikkaansa, jääkö kotiin vai etsiikö sijoituskotia. Ollaan otettu parin viikon aikalisä asiaan.

Pieniä uutisia

Pennut elävät ja kasvavat mainiosti. Leikkiä, riehua ja hyväätuulta riittää koko talo pullollaan. Kodit ovat hahmottuneet muille, paitsi Roolle, joka etsiskelee vielä mahdollista sijoituskotia Joensuusta. Tänään sain tietää Mantan isän Timin DLA-tulokset, jotka ovat kooi 3/kooi5 ja emän Veeran toinen DLA on näin ollen kooi1, toista ei tiedetä. Pren DLA on kooi1/kooi3, joten aika jännäksi menee pentusten perimä DLA.

ENM-testauksesta

Pennut voivat erinomaisesti ja ovat nauttineet kyläilijöiden huomiosta ja ihastelusta. Jokainen pentu saa runsaasti käsittelyä, pääsee myös myös lepäämään sylissä. Tänään ovat kaikki tutustuneet riistapukkiin, ja se maistui pennuille hyvin :) Leikkiä, seuraamista ja kontaktinottoa ihmiseen on jo runsaasti. Ihana kuusikko. Lisäksi käväisin Saijan ja Laren luona ihastelemassa Fasun pientä mahaa ja tervehtimässä Fidoa. Olipa mukava iltapäivä Featherfoxissa, ja jännityksellä odotellaan Fasun sunnytystä. Liitän tähän yhteyteen myös kooikerhondjeyhdistyksen jalostustoimikunnan tiedotuksen läpimurrosta rodullamme, josta olen suunnattoman iloinen.: Hyviä uutisia Hollannista! Utrechtissä työskentelevä tutkija Paul Mandigers on löytänyt ENM:n (kooikerhalvaukseen) liittyvän geenin. Hän ei ole vielä kyennyt löytämään geenin sisältämää mutaatiota, ja aikoo tutkia ja etsiä ja tyypittää mutaation kesän jälkeen. Utrechtistä voidaan kuitenkin jo tällä löydöksellä tarjota ENM-testiä, jota suositellaan niille koirille, joiden suvussa on varma ENM-kantaja. Muiden yksilöiden tutkimusta ei vielä tarvitse toteuttaa, sillä tämä on vasta testauksen alkuvaihetta. Esther de Leeuw VHNK:sta on tiedottanut, että ENM-testaukseen voidaan käyttää jo Utrechtiin lähetettyjä veriä, eli jos koirastasi on vWD-testiin lähetetty näyte, ei ENM-testiin tarvitse uutta näytettä. Tarvitaan kuitenkin vWD-testin sarjanumero, joka löytyy vastauslapun oikeasta yläkulmasta. Jos et ole testauttanut koiraasi, voit samalla lomakkeella tilata sekä vWD-testin että ENM-testin. Valitettavasti lomake on tällä hetkellä olemassa vain hollanniksi, mutta sitä käännetään parhaillaan englanniksi. Lomake löytyy keskustelupalstalta kooikereiden terveys ja jalostus-osiosta, sekä sen pitäsi myös ilmestyä Hollannin yhdistyksen sivuilla (www.kooikerhondje.nl) ladattaviin tiedostoihin, mutta vielä sitä ei ollut sinne lisätty.

Pentu yli laidan!

Tervehdys pentutaloudesta! Täällä on kehitys ottanut pennuilla isot harppaukset. Silmät ovat olleet auki jo reilun viikon, ja kävely on jo terhakkaa. Eilen oli ensimmäiset pennut jo yli pentulaatikon kynnyksen ja ihmettelivät isoa maailmaa keittiössä, kun tulin aksatreeneistä kotiin. Painoa on kaikilla yli kilon verran, leikkiä harjoitellaan ja pian vien pennut ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Tänään koissut saivat matolääkkeet. Pennut ovat herättäneet ihastusta kaikissa kävijöissä ja ensi viikolla tulee kolme pennunkatsojaa tutustumaan mahdollisiin perheenjäseniin. Lisäksi Mantan Tiina-kasvattaja tulee jossain vaiheessa pyörähtämään pentuja tervehtimässä. Manteli:

Jälkivalio:

Hertanterttu:

Roo:

Kipa:

Taikaviitta:

Koko jengi:

Adya kävi viime viikonloppuna näyttelyissä ja pärjäsi tosi hienosti. Lauantaina Adi-pampula otti jättipotin olemalla ROP ja sai sertinsä. Sunnutaina Adya sai ERIn ja päätyi paras narttu3:ksi. Onnitteluja paljon! Lisäksi Adya kävi Ankun kanssa testaamassa mölliagin hyvällä menestyksellä. Meillä pojat ovat treenailleet agia, ja muuten vain lenkkeilleet maastossa vapaana jolkotellen. Ihmeen hienosti ja rauhallisest on tämä yhdeksän koiran komuuni sujunut, ja pojat ovat jo päässeet haistelemaan ja tutustumaan pentuihin. Vielä tilanne on valvottu ja hallittu, vaikka mitään erityistä ei ole näkynytkään, mutta katsellaan sitten joko muutaman viikon päästä pääsisi pojat leikittämään pentukaartia. Viikon päästä viikonloppuna on muutenkin vauhtia, Adya on kooikereiden erkkarissa Riihimäellä kun taas poikaset kirmaavat Joan agikisoissa Joensuussa pari starttia kumpikin.

Adya-tokotähti

Adya aloitti upeasti Anniinan kanssa tokouransa, ja korkkasi aloluokassa ykköstuloksen. Pisteitä keräytyi 169, ja sijoitus oli toinen. Harmittavasti en päässyt näkemään kisoja, kun samaan aikaan itse kirmailin agilitya poikien kera. Jatkoa tälle parivaljakolle varmasti seuraa, joten sitä sitten livenä seuraamaan. Ja toivottavasti myös Pren hyvin alkanut tokoura piristyy ajan myötä, jotta itsekin pääsisimme jälleen kisakentille. Paljon onnea Ankku ja Adi-pampula! Olen ylpeä teistä :)

Pentuaikaa

Pentujen kanssa aika hurahtaa nopeasti. Manta on ollut erinomaisen lempeä ja kärsivällinen emä ja hoitanut pentunsa hyvin. Ainoa vahdittava asia on ollut se, että imettäessä helposti pentu jää emonsa alle, ja jostain syystä emo ei tajua siirtyä. Niinpä kasvattajana olen saanut valvoa nyt pian pari viikkoa öisin jokaista syöttökertaa. Näin ollen olen ollut aika väsynyt, enkä vielä ole ottanut liiemmilti yhteyttä pentukyselijöihin. Toivon siisn malttia ja pyydän anteeksi, että en ole kyennyt vielä tässä vaiheessa keskittymään kyselyihin. Yhdenkään pennun kotia ei vielä ole täysin sovittu, mutta muutamaa alustavaa kotia olen mielessäni pyöritellyt. Pitää vielä odotella, että näkee pentujen temperamentin kehittyvän, jotta osaisi kasvattajana sitten yhdistää oikeanlaiset omistajat jokaiselle pennulle. Nartut toivottavasti ainakin jäävät tähän Joensuun alueelle.

Pennut tapailevat jo kävelyaskelia, ovat aika äänekkäitä ja viime yönä olin kuulevinani ensimmäisen pienen haukahduksen. Suloisia tapauksia, kertakaikkiaan, kovasti tekisi mieli pitää yksi kotosalla, mutta luultavasti tällä erää ei kotiin jää pentusta kasvamaan.

Pojat ovat olleet vielä pois kotoa, koska valvominen on vienyt veronsa. Ihana Pia-naapuri on auttanut paljon ja lomittanut minua niin, että olen Pian koiran Murun ja omien poikien kanssa päässyt käymään maastossa lähes päivittäin. Nyt alkaa jo näyttää lupaavalta, ja ehkä parin päivän päästä voi jo turvallisin mielin jättää emoakin pentujen kanssa keskenään, ja itsekin siirtyä nukkumaan pentulaatikon vierestä makuuhuoneeseen, hieman rauhallisempiin olosuhteisiin.
Poikien kanssa käytiin Helatorstaina Lieksassa agilityssa. Kumpikin otti kolme starttia, ja olin todella tyytyväinen suorituksiin, vaikka Shantilla harmillisesti yksi hylkäävä virhe jokaisella radalla. Nollat olivat lähellä ja Shantilla oli hyvä vauhti. Pre onnistui yhdellä yliaikanollalla, ja sijoittui kakkoseksi. Yksi rata oli Prellä loppusuoraa vaille nolla, ja ihan kivalla sykkeellä, mutta jostain syystä Pre ajautui hyppäämään renkaan välistä, mikä oli todella kummallinen virhe pojalle. Ensimmäisellä radalla Pre roiskaisi yhden ylimääräisen hypyn. Oli silti huippuhauskaa, ja liikuttavinta oli ihastuttavan tuomarin puhuttelu ratojen jälkeen. Hän etsi minut ihmisjoukosta ja sanoi ihailevansa meidän toimintaa, ja totesi, että hänen radat ovat äärimmäisen haastavat suorittaa meidän tekniikalla, ja hän ihmettelee, miten me onnistuimme siinä kerta toisensa jälkeen. Kyyneleet nousivat minun (aurinkolasien verhoamiin) silmiin, ja olin aivan äärimmäisen koskettunut ja otettu moisesta lämmöstä ja kannustuksesta. Sitä aivan turhaan tulee aina vahingossa verrattua omaa suoritusta muihin, eikä ehkä sitten osaa antaa itselle armoa siitä, että kävellen radan suorittaminen ja kooikerin etäohjaus on kuitenkin aika haasteellista. Riemukasta matkassa oli myös se, että ihana Tico sai nollavoiton ja avasi sertikellon. Toivottavasti saamme monta kesäistä matkaa Katin ja Ticon kanssa tämän ihanan harrastuksen parissa.

Seuraavassa muutamia kuvia pennuista:
Taikaviitta (nimi tuli siitä, kun katsottiin syntyessä että tuleeko mantteli-pentu ja huudahtin, että eikun jokin viitta sillä on)

Jälkivalio (viimeisenä syntynyt, siirtyi välittömästi tehokkaasti nisälle, kun muut haahuilivat pidemmän ajan)

Manteli (nimi tuli Mantteli-värityksestä, joka oli kuitenkin sen verran tylsä, että muuntui Manteliksi)

Valkolakki-Kipa (ei oikeasti ole valkoinen lakki, vaan tumma, Kipa-tyyppinen lakki pään päällä)

Rosah eli Roo (täydellisen symmetrinen Rorschachin mustetahratestin-tyyppinen kuvio selässä)

ja aina vilkas Hertan-Terttu (Ullan mielestä jo syntyessään täpäkkä Terttu, johon lisäsin eteen Preetyn työnimen Hjärtanin eli Hertan. Tyttö syntyi ensimmäsenä, roikkui kiljuen pää alaspäin napanuorassa, joka oli vielä Mantassa kiinni)

Emä ja tytär

Pentuja kasassa

Ensimmäiset päivät

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet oikein hyvin. Manta on esimerkillinen emo ja hoitaa säntillisesti kaikki hoitotoimet, kasvattajan puuttumista asioihin ei ole lainkaan tarvittu. Pentujen painot ovat kehittyneet hyvin ja ne ovat perin terhakoita ja suloisia otuksia. Synnytyksen jälkeen Manta ja pennut lepäilivät rauhassa lopppuyön ja aamupäivän. Ulla lähti perheensä pariin tiistaina, ja yöllä alkoikin tapahtumaan. Useampi pentu äänteli, eikä tietenkään yhtä aikaa, vaan peräkanaa, joten yö meni valvoessa ja koliikkia ihmetellessä. Jossain vaiheessa yöllä piti jo soittaa Liisalle, kun huoletti pennun pitkäkestoinen ääntely. Ihana, rakas Liisa antoi keskellä yötä oivia neuvoja aloittelevalle kasvattajalle ja rauhoitteli mieltä. Kiitos vielä kertaalleen Liisa avusta ja kannustuksesta. Viime yö meni niin ikään laatikon vierellä patjalla, tällä kertaa Mantalle seuraa pitäen. Mantaa vikisytti ja illalla piti vähän petailla. Nähtävästi kyseessä oli jälkisupistukset, joiden pitäisi helpottaa pian. Tänään on Manta jo tullut vapaa-ehtoisesti nopeasti pois pentulaatikosta, mutta aika nopeasti siirtyy sinne takaisin hoivaamaan pentujansa. Lenkkeily korttelin ympäri käy kuitenkin hyvin, ja Manta malttaa lähteä ulos aika mukavasti. Tässä vaiheessa pitää kyllä lähettää paljon kiitoksia sekä Mantan omistajalle Ullalle, joka on ollut ihana apu ja loistava Doula sekä aivan täysillä mukana pennutushuommassa. Lisäksi Pirjo, Tiina, Liisa ja Saija-kasvattajat ovat olleet erinomaisena puhelintukena, kyllä on hyvä aloitella kasvatustyötä kun on niin vankka tukipiiri ympärillä. Monien kasvattajien kanssa on myös käyty keskusteluja facebookissa ja muuten chataten, ihan uskomattoman hieno on kooi-väen tuki, ihan liikuttavaa ja hurjan kannustavaa. Syvät ja nöyrät kiitokset myös maailman parhaalle naapurille Pialle, joka tulee aamuisin paikalle ja on kaikin puolin apuna ja tukena sekä nauttii täysillä mukana tästä pentueesta. Pennunkyselijöitä on ollut huikean paljon, ja harmittaa jo etukäteen että mitenkään ei kuudesta riitä kaikille. Kuudesta riittää kuitenkin jopa kuudelle, joten siinä mielessä pitää olla hyvin tyytyväinen, ja toivoa, että kaikki etenee hyvin ja pennut pääsevät kehittymään ja sitten muuttamaan uusiin koteihinsa kesä-heinäkuun vaihteessa. Vielä ei pentujen koteja ole laitettu lukkoon, vaan katsellaan nyt kehitystä ja temperamenttien esiintuloa rauhassa. Itse olen sen verran väsynyt kolmen valvotun yön jälkeen, että en vielä ole ottanut liimmälti kyselijöihin yhteyttä, toivon että te kyselijät ymmärrätte ja jaksatte odotella vielä tovin.

PREMA!

Prema-litter was born 7.5.2012, 4 males, 2 females ********************************************************************************************************************* Prema-pentue syntyi mukavissa merkeissä 7.5.2012. Tuloksena oli 4 urosta ja kaksi narttua, ja Mantan emonvaistot olivat välittömät ja rouva on pitänyt esimerkillistä huolta pentueestaan. Pennut ovat virkeitä, syövät hyvin ja liikuskelevat laatikossa. Harmillisesti yksi pentu siirtyi välittömästi synnyttyään sateenkaarille, ja pikku-uros oli luultavasti jäänyt kohdussa muita vähäisemmälle ravinnolle. Painoa tällä pennulla oli syntyessään vain 77 grammaa. Muut pennut onneksi olivat oikein hyvänpainoisia. Yhdellä uroksella on vaalea naama ja värittyneet korvat, muilla on piirrot ja enemmän tai vähemmän väriä myös rungossa. 1. Narttu, vaalea 207gr, 2. Uros mantteli 221gr "Mantteli", (3. pikku-uros 77gr), 3. Uros, valkopää 199gr "Valkolakki-Kipa", 4. Narttu, tumma 235gr, 5. Uros puolimantteli 213gr "Taikaviitta", 6. Uros ohutpiirto 231gr "Jälkivalio"

Odottavan aika on ...

Mantula on kotiutunut erinomaisesti ja on laumassa tyytyväisenä. Olo on jo tukala ja hereillä ollessa läähätyttää, mutta muuten vointi on erinomainen, portaita jaksaa kävellä ulos ja ruoka maittaa. Lämpöä ollaan mittailtu jo useampi päivä, vaan vielä huitelevat 37.5., joten vuorokauteen tuskin synnytystä tapahtuu. Tässäpä rouvan kuvia viime päiviltä:

58vrk

59vrk

60vrk Torstaina uskaltaudin jättämään Mantulan ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa itsekseen, ja kävimme kokeilemassa agitreeniä. Ratana oli Suomalaisen Jarin viikonlopun koulutusrata, joka oli aika haasteellinen. Prellä rata meni pätkissä, välillä ihmetelleen. Shanti liisi aika taitavasti, vaikka piti korjailuja tehdä. Olen kovin tyytyväinen molempiin poikiin, mutta tällaisella pidemmällä radalla tulee selvästi taito-ja itsevarmuuserot näkyviin. Shanti oli kuin kotonaan haasteellisessa treenissä, Prelle oli hippusen liian vaikea. Kuva lainattu Kaisan koikkereitten Akun ja Ellan treeniblogista:

Treenin jäkeen pojat pääsivät kirmailemaan Netta-villiksen kanssa jäähdyttelylenkin, ja voi kun kolmikolla oli mukavaa. Kotona odotteli rauhallinen Mantu, ja toivottavasti rouva ei ollut kovinkaan äänekkäästi ollut kotosalla. Pia oli onneksi käynyt välillä tarkastamassa tilanteen ja pisuttamassa Mantan. Adya on hoidossa naapurissa, kun tähän kotiin ei sitä tällä kertaa voitu ottaa. Eilen pojat ja Muru pääsivät kuitekin Jaamankankaan lenkille Adi-pampulan kanssa. Siitä kuvasia tarjolla vähän myöhemmin.

Kuvia viime päiviltä/ Recent photographs

Valokuvia/Pics: 55 vrk /55 days pregnant

56 vrk/ 56 days pregnant

Pentulaatikossa 57 vrk/ at the pup-box, 57 days pregnant

Nyt rouva majailee pääsääntöisesti pentulaatikossaan lepäillen.

Kasvaa, kasvaa/ Manta's growth

Tänään sai Mantula toisen herpesrokotteensa, ja kaikki meni mukavasti. Lisäksi ympäryysmittaa saatiin 61cm ja painoa on 13.2 kg. Vielä viikko kantoaikaa jäljellä. Alkumitathan olivat 42cm/10.5kg Manta received her 2nd herpesvaccination today, everything went just fine. Her measures are now 61cm/13.2 kg and one week left of the pregnancy. Original measures were 42cm/10.5kg

Muutama kuva ja agivideo/ a few pics and agivideo

Ensin edellisen postauksen treenistä se videopätkä, olin ihan tyytyväinen, vaikka muutama kämmikohta radalla olikin. Kauhean haasteellinen rata kävelyohjaukseen jokatapauksessa, ja Shan toimi ihan kivasti: http://youtu.be/-muQnmbHt9Y Ja sitten Mantulasta muutama kuva, takana 52 kantovuorokautta:

Aksaa ja mammalomaa

Eilen mentiin aksaa pienryhmässä. Paikalla olikin vain yksi ryhmän jäsen koiriensa kanssa, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Minä toin treenin, joka olikin sitten todella kimurantti, ainakin kävellen ohjaten, mutta myös juosten siinä oli useampia hankalia kohtia. Poikien kontaktitreeni alkaa tuottaa tulosta, Shantilla on jo selvät sävelet miten kontakteilla toimitaan, Pre vielä opettelee. Naksuttelen vielä molemmille ja palkkaan säännönmukaisesti. Pikkuhiljaa edetään, ja varsinkin Shantin oppimisnopeuteen olen erittäin tyytyväinen. Treenin löysin tolleri Demin vanhasta blogista http://demiblogi.vuodatus.net/ ja tämännäköinen se oli:

Alku sujui radalla mukavasti, putkelta toiselle viedessä piti rintakehällä ja molemmilla käsillä ohjata tarkasti, muuten koira livahti väärään päähän putkea. Hyppyhärdellit putkien jälkeen samoin kuin keinun jälkeen sujuivat jopa mallikkaasti, mikä oli yllätys itsellekin. Haasteellisin kohta oli putkelta kepeille vienti, kulma oli hankala, ja koska jouduin ohjaamaan erittäin kaukaa, se muuttui entistä haasteellisemmaksi. Liian voimakas työntö kauemmas aiheutti koirien irtoamisen muurille, joten tarkkana piti olla. Treeni oli siis kimurantti, haasteellinen, mutta oli oikeastaan kiva tehdä todella haasteellinen treeni, kunhan tällaista ei ihan joka viikko ole. Adya oli Ankun kanssa myös mukana ja treenaili mallikkaasti ainakin keppejä, puomia ja keinua, mitä omilta treeneiltäni ehdin huomioimaan. Tänään tuli Manta-mamma toiselle päivävierailulleen, ja mukavasti on mennyt. Rouva aluksi vähän piippaili, mutta aika nopeasti rauhottui lepäilemään. Poikiin Manta suhtautuu avoimesti, iloisesti ja vähän on pientä leikkiäkin ollut. Shanti on nyt Mantan kanssa, Pre on takahuoneessa. Ihana yllätys kolahti postiluukusta, rakkaat kummit olivat lähettäneet minulle Tommy Wirenin ja Päivi Romppaisen uuden koirankoulutuskirjan. Kiitos ihanat Marjatta ja Ilkka! Eriomainen syy jättää väitöskirja tänään telakalle ja perehtyä koulutuksen saloihin, kun on noita koekaniinejakin kolmin kappalein tarjolla.

Mukava päivä/ Nice day

Today I will start this blog with English, since Finnish post is slightly longer. Manta came for a full-day-care for the first time today. Everything went on fine, boys were delighted and got to play (separately) with Manta. Manta was a bit uneasy at the beginning but soon she found her place at the bunch.

I got an answer for my boys urinary-test, and everything was fine. Boys gave some samples for Movet-lab, since they were collecting samples at one agility competition, for test-development-purposes. As a reward we got a free analysis, and everything that was detected was fine. I am delighted, especially on the kidney-result, since kidneys are one breed-specific weakness on kooikerhondjes. *********************************************************************************************************************

Manta tuli aamusella päivähoitoon. Koko kolmikko oli aivan täpinöissään jälleennäkemisestä. Poikia piti hieman eristää, ja pääsivät yksitellen Mantaa tapaamaan, jotta ei vaan tytöstä tule nokkapokkaa. Mantaa aluksi taisi hieman jänskättää, kun ei meinannut löytää lepopaikkaa. Lisäksi iso maha aiheuttaa jo jonkin verran läähätystä. Pentulaatikko tulee vasta sunnuntaina, kun Saija ja Lare tulevat tuomaan isoa aitausta lainaan. Saa nähdä mihin se mahdutetaan, ehkä väistyn keittiöstä (jota kyllä käytetään perin harvakseltaan tässä taloudessa noin muutenkin). Pari leikkituokiota Preetin kanssa rentoutti Mantan, ja lisäksi makoilut Shantin seurassa avittivat Mantaa löytämään oman paikan taloudessa. Oli oikein mukava ja rauhallinen päivä, käytiin muutaman korttelin kävely ja Mantula lähti ihan mielellään kävelylle, mutta käveli selvästi poikia hitaammin ja oli peränpitäjänä. Kotona Mantu ei enää mielellään lähde kävelyille, joten ehkäpä pojat toimivat vähän vetonauloina.

Pojat luovuttivat pissanäytteet yhdessä aksakisassa Movet-labran tutkimustarkoituksiin. Palkaksi hyväntekeväisyydestä sain analyysit poikien sisuskaluista, ja tänään tulivat analyysit sähköpostiin. Tulokset olivat erittäin mieluisia, ja tasot normaalit. Erityisesti munuaisten tulokset lämmittivät mieltä, kun munuaissairaudet ovat yksi kooikerin terveydellinen ongelma. Lähetin tulokset vielä Liisalle syyniin ja vahvistus tuli, että normaalit löydökset. Suosittelen muitakin osallistumaan tähän tutkimukseen, Movetista saa lisätietoa ja olen myös kooikerhondje-keskustelupalstalle laittanut tiedotteen tutkimuksesta Tässäpä vielä tuloskieltä luettavaksi ja ihmeteltäväksi: Virtsan seulontatutkimuksen tulokset: Preeti: Mikroalbumiini: 2 mg/l (normaali) Proteiini/kreatiniini-suhde: 0,07 (normaali) Shanti: Mikroalbumiini: 3 mg/l (normaali) Proteiini/kreatiniini-suhde: 0,14 (normaali) Mikäli perusseulonnassa ei ole nähtävissä selkeää viitettä munuaisvaurioon, ei tarkempia munuaistutkimuksia ole tehty (mikroalbumiini, albumiini-kreatiniini- tai proteiini-kreatiniini-suhde).