Talvista eloa, aksataukoa ja pikkuhiljaista starttausta seuraavaan kisakauteen. Siinäpä meidän elämää näin alkuvuodesta. Olemme lenkkeilleet käytännössä joka päivä maastossa tai jäällä, välillä poluilla, välillä uppohangessa. Koirat nauttii, ja aika tehokasta liikuntaa ollaan saatu ihan kaikki. Pojat pitivät kuukauden treenitauon ja kolmen kuukauden kisatauon. Kisatauko loppui viime viikonloppuun Hu-Pun kisoihin Kuopiossa. Olipa ihanaa päästä taas kisomaan, vaikka erityisiä tuliaisia ei kisoista tullutkaan. Kivaa oli ja hyvää seuraa ympärillä, mielenkiintoisen harrastuksen parissa, joten eipä paljon paremmin voi sunnuntaita viettää.
Aroona sinä aikana on opetellut elämää hallilla, kehittynyt eteväksi putkitytöksi ja harjoitellut vähän muitakin esteitä. Aroo on viehättävän innokas ja vikkelä tyttö, joten pikkuhiljaa voimme alkaa senkin kanssa tekemään pienehköä treeniä ja omaksumaan muitakin esteitä kuin putkia ja hyppysiivekkeitä. Aroo on myös saanut käydä viikottain näyttelytreenissä, ja ensimmäiset viralliset näyttelyt korkataan varmaan turvallisessa ympäristössä, omalla hallilla, ryhmiksessä huhtikuussa. Aroona vaikuttaa jäävän pienehköksi tyttöseksi, mittauksella ei vielä yllä 35:n centtimetriin, joten pian saa alkaa jännittämään, onko seuraava aksakaveri mini vai medi. Sisarukset Anilla ja Aroona kävivät tammikuussa pentuluokassa näyttäytymässä, ja Anilla sai hienosti KP:n ja oli ROP-pentu. Adya esiintyi upeasti Anniinan kanssa samaisessa näyttelyssä ja sai tuomari Paavo Mattilan hurmokseen. Tuloksena oli ROP ja samalla kaunokainen valioitui. Näyttelypuuhissa Anilla jatkaa ensi sunnuntaina Juuan ryhmiksessä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, ja perässä seuraavat veljet Apsi Tampereella ja Asa Lappeenrannassa.
Pennuille kuuluu hyvää, omistajat ovat pitäneet ihanasti yhteyttä, ja pikkuisia uutisia vaihdetaan facebookissa ja puhelimitse sekä skypellä videoiden. Olen iloinen ja ylpeä pentujen omistajista, kaikkia pentuja on sosiaalistettu, niiden kanssa on puuhailtu, ovat selvästi tärkeitä ja rakkaita perheilleen, ja suunnitteilla on kaikkille joitain harrastuksia, kuten näyttelyitä, MEJÄä, agilitya ja tokoilua. Lisäksi omistajat lähtivät aktiivisesti DLA-kartoitukseen, jossa saatiin hyvää tietoa pentujen perimän monimuotoisuudesta. Itse olen päässyt tapaamaan kaikkia pentuja luovutuksen jälkeen, joitan jopa useita kertoja. Anillaa tietysti olen nähnyt eniten, lyhyen välimatkan takia. Vielä kertaalleen isot kiitokset kaikille Prema-pentujen omistajille hienosta työstä, jota olette pentujenne kanssa tehneet!
Meillä on käsillä historiallinen vuosi, sillä pentueita on tulossa runsaasti nyt keväälle. Jännittävää nähdä miten populaatio elää ja kehittyy. Viime vuoden pentuemäärä voi jopa tuplaantua tänä vuonna, ja suunnitelmia tulee varmasti lisää pitkin vuotta. Mendikan pentuja ei nyt tälle kesälle ole tulossa, mutta suunnitelmia on lähitulevaisuuteen sekä Adyalle että Mantalle.
Lopuksi vielä kuvakimara pennuista, Asaa tapasin erkkarissa, mutta kamera taisi unohtua kotiin. Muista olen räpsinyt paljon kuvia, joista esimerkkejä tässä.
Aroona 10kk, maaliskuu
Asvin, 8kk, tammikuu
Anilla, 7kk, joulukuu
Amin, lähes 7kk, marraskuu
Apsi, 5kk, lokakuu
Aroona sinä aikana on opetellut elämää hallilla, kehittynyt eteväksi putkitytöksi ja harjoitellut vähän muitakin esteitä. Aroo on viehättävän innokas ja vikkelä tyttö, joten pikkuhiljaa voimme alkaa senkin kanssa tekemään pienehköä treeniä ja omaksumaan muitakin esteitä kuin putkia ja hyppysiivekkeitä. Aroo on myös saanut käydä viikottain näyttelytreenissä, ja ensimmäiset viralliset näyttelyt korkataan varmaan turvallisessa ympäristössä, omalla hallilla, ryhmiksessä huhtikuussa. Aroona vaikuttaa jäävän pienehköksi tyttöseksi, mittauksella ei vielä yllä 35:n centtimetriin, joten pian saa alkaa jännittämään, onko seuraava aksakaveri mini vai medi. Sisarukset Anilla ja Aroona kävivät tammikuussa pentuluokassa näyttäytymässä, ja Anilla sai hienosti KP:n ja oli ROP-pentu. Adya esiintyi upeasti Anniinan kanssa samaisessa näyttelyssä ja sai tuomari Paavo Mattilan hurmokseen. Tuloksena oli ROP ja samalla kaunokainen valioitui. Näyttelypuuhissa Anilla jatkaa ensi sunnuntaina Juuan ryhmiksessä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, ja perässä seuraavat veljet Apsi Tampereella ja Asa Lappeenrannassa.
Pennuille kuuluu hyvää, omistajat ovat pitäneet ihanasti yhteyttä, ja pikkuisia uutisia vaihdetaan facebookissa ja puhelimitse sekä skypellä videoiden. Olen iloinen ja ylpeä pentujen omistajista, kaikkia pentuja on sosiaalistettu, niiden kanssa on puuhailtu, ovat selvästi tärkeitä ja rakkaita perheilleen, ja suunnitteilla on kaikkille joitain harrastuksia, kuten näyttelyitä, MEJÄä, agilitya ja tokoilua. Lisäksi omistajat lähtivät aktiivisesti DLA-kartoitukseen, jossa saatiin hyvää tietoa pentujen perimän monimuotoisuudesta. Itse olen päässyt tapaamaan kaikkia pentuja luovutuksen jälkeen, joitan jopa useita kertoja. Anillaa tietysti olen nähnyt eniten, lyhyen välimatkan takia. Vielä kertaalleen isot kiitokset kaikille Prema-pentujen omistajille hienosta työstä, jota olette pentujenne kanssa tehneet!
Meillä on käsillä historiallinen vuosi, sillä pentueita on tulossa runsaasti nyt keväälle. Jännittävää nähdä miten populaatio elää ja kehittyy. Viime vuoden pentuemäärä voi jopa tuplaantua tänä vuonna, ja suunnitelmia tulee varmasti lisää pitkin vuotta. Mendikan pentuja ei nyt tälle kesälle ole tulossa, mutta suunnitelmia on lähitulevaisuuteen sekä Adyalle että Mantalle.
Lopuksi vielä kuvakimara pennuista, Asaa tapasin erkkarissa, mutta kamera taisi unohtua kotiin. Muista olen räpsinyt paljon kuvia, joista esimerkkejä tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti